Nyt on sellainen juttu, etten sitten millään viitsisi tehdä tunnustuksia eilisestä. Sanoisin mielelläni, että minulla ei ole mitään sanottavaa Wanhan Sataman käsityömessureissusta. Vaan sittenhän tätä postausta ei olisi mitään järkeä edes kirjoittaa. Kerrottakoon siis edes jotain.
Tällä kertaa matkaseurani oli täysin eri kuin aiemmilla kerroilla. Tämä oli positiivista vaihtelua, mutta tätä älköön kukaan tulkitko väärin. Minulla ei todellakaan ole mitään aiempia seuralaisia vastaan. Tälle reissulle he nyt vain estyivät lähtemästä, kuka kuumeen, kuka minkäkin syyn takia.
Hauskaa oli. -Se on ehdottomasti positiivinen asia. Rahat menivät. Ei ihan yhtä positiivista, joskaan en kyllä varsinaisesti säästelemäänkään sinne mennyt.
Suurin osa käyttämästäni rahamäärästä meni kaiken näköiseen muuhun kuin lankaan. Jälleen positiivinen asia. Lankaakin ostin vähän. MUTTA: vaikka ostin sitä vain vähän (mielestäni 450 g ei ole paljon), tapahtui jotain mitä olen uudenvuodenlupauksellani yrittänyt välttää. Lankavarastoni kirjanpitoasiakirjat (=vedenpitävät todisteet addiktiostani) kertovat korutonta tarinaa: "total" -rivillä lukee 100 kg, 141 g.
Vetäydyn toipumaan järkytyksestä ja mietin kuumeisesti strategiaa tilanteesta toipumiseksi. Tätä ajatustoimintaa on hyvä harjoittaa aloittamalla toisen uudenvuodenlupaukseni täytäntöönpano, eli vaatevarastoni järkeistäminen. Koska minun on vaikea luopua mistään, aloitan varovasti. Siivoan hyllyn, jossa on kolme erikorkuista paitapinoa. Yhdessä pinossa on lyhythihaiset puserot, toisessa tietysti pitkähihaiset. Kolmas pino pitää sisällään perusmallisia t-paitoja. Tästä pinosta näkee erinäisten Nalle Puh- yms. heppujen joukosta mm. sen, millä festareilla ja keikoilla on tullut käytyä. Sieltä voisi ehkä jokusen jo armahtaa muistojen arkistoon tai äidille matonkudemateriaaliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti