Tätä en sitten edes yritä selitellä: ostin kuvassa näkyvät 14 Tennessee-kerää kun ne suorastaan kirkuivat minulle. Ne tiesivät olevansa juuri oikean värisiä kotonani odottavan huivilangan kaveriksi. Sen tähden ne halusivat minun mukaani ja sillä hyvä.
Tuo ruskea seiskaveikkakerä sitten taas on semmoinen juttu, että se oli yksinkertaisesti pakko ottaa vastaan. Lahjasta ei kieltäydytä, kaikkihan sen tietävät. (?!)
Sen sain, kun diilasin alla olevassa kuvassa näkyvät Korian löydöt lankapulassa olevalle ystävättärelle Kotkaan. Minä kiitin kauniisti ja otin kerän vastaan, olenhan ollut aikeissakin hommata kerän verran ruskeaa seiskaveikkaa, jotta saisin kauan haaveilemani kissa-aiheiset sukat tehtyä. (Sorppa, taas kerran Novita-klubin extraohje, joten klubiin kuulumattomat joutuvat odottamaan valmiita sukkia tietääkseen, mistä puhun!)
Niin, nuo siniset Tennesseet ostin eilen Kotkan neuletapaamisessa. Siellä tapaamisessa huomasin jotain hassua. Katsotaanpa vähän kuvia.
Tässäpä ahkeria neulovia käsiä. Katsotaanpa nyt oikein tarkkaan!
Tässä vähän lisää handuja. Tarkkana nyt! Kaikki kuusi neulovaa käsiparia on kuvattu eilisessä neuletapaamisessa.
Minä neuloin tapaamisessa tätä. Kuva on otettu vasta kotona mutta yhtä kaikki, nytpä kysyn: mikä näistä seitsemästä kuvasta ei kuulu joukkoon ja mikä mahtaa olla syy?
Ylläolevasta valmistui eilen illalla vielä tämä:
Niin, se on huivi. Eipä siitä juuri muuta voi sanoa. Kovasti on reikää! Lankana on Hjertegarnin Milano, joka on syönyt 80 % villaa ja 20 % alpakkaa. Huivi valmistui koon 20 "rautakangilla" varsin nopeasti, olihan se kaikin puolin helppoa mallineulettakin. Malli on oma viritelmä, ihan vaan perusmallinen kolmiohuivi.
_______________________________________
Ja sitten kissoihin! Tipu tykkää nukkua vuosikymmeniä vanhassa nukensängyssä, joka odottaa työhuoneeni lattialla kunnostusta. Sänky on äitini vanha, hänen isänsä tekemä. Minäkin olen tällä lapsena leikkinyt. Ruskearaidallinen patja, joka on vähän näkyvissä, on myös alkuperäinen. En tiedä, mitä siinä on pehmusteena, olkea ehkä? Pitäisi kysyä äidiltä.
Mökö taas tykkää säikytellä minua nukkumalla "raatoasennossa". Miten se osaakin olla aivan sen näköinen, niinkuin olisi henki pois.
Olen taas liesunnut tosi paljon, kotona olen viettänyt hyvin vähän aikaa. Jos olenkin ollut kotona, olen tehnyt espanjan läksyjä, korjannut oppilaiden aineita, juossut suihkun ja vaatekomeron väliä valmistautumassa lähtemään jonnekin tai mitä milloinkin. Joka tapauksessa homman nimi on ollut se, että karvaiset asuinkumppanini ovat jääneet aivan paitsioon. Kun eilen ehdin kuin ehdinkin istua kaikessa rauhassa sohvalle neulomaan, oli Tipu kuin nakutettuna heti vieressäni.
"Valtakunnassa kaikki hyvin, mutsi ja sen villatakki ovat paikalla jotta minä voin nukkua niitä vasten lämmittelemässä!"
Sitten vielä päivän tietokilpailukysymys: Mikä on inspiraato?
Minäpä tiedänkin! :o)
P.S. Kuulin eilen neuletapaamisessa, että kun lankaa on yli 100 kg, ei ole enää mitään väliä kuinka paljon yli tuon maagisen luvun kokonaissaldo menee. Kannattaako tästä edes ruveta kiistelemään? (Saati haluanko...?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti