Kaikkea hyvää kerralla!

Eli hyvää koulunalkua, hyvää syksyä, hyvää syyslomaa, hyvää isänpäivää, Hyvää ensimmäistä adventtia, hyvää itsenäisyyspäivää, hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta! Tulikohan siinä kaikki? =D  

Hämmästyttävän mukavaa, miten täällä uskollisesti käy ihmisiä, vaikka taas on ollut kuukausikaupalla täysi hiljaisuus päällä. Edellisen kirjoituksen jälkeen on mm. alkanut koulu, joka toi mukanaan kaikenlaiset kiireet... Sitä aina joskus ajattelee, että miksei aina voisi olla loma, vaikka oikeasti tietääkin ettei niinkään jaksaisi olla ja elää. Kyllä pitää olla muutakin tekemistä kuin lomailu, vaikka tekemisen puutetta minulla ei kyllä ole lomallakaan!! =D  

Kilpirauhanenkaan ei ole jättänyt minua rauhaan. Ihmettelin kaiken kesää, miten väsymys ei vaan hellitä vaikka loma oli jo pitkällä. Töiden alkaessa elokuussa alkoivat rästihommat kasautua heti ensimmäisestä viikosta lähtien. Olisinpa osannut olla fiksu ja mennä aiemmin verikokeeseen... En vain olotilaa tunnistanut. Syksyn aikana sitten normaalissa kontrollissa selvisi, että pielessähän ne arvot ovat, ja siksi olo oli kaikin puolin niin surkea ja väsynyt. Lääkeannosta korjattiin ja nyt on olo onneksi hyvä! Kyllä nuo hormonit ovat ihmeellinen asia, ei parane ollenkaan vähätellä niiden vaikutusta ihmiseen. -Pistävät pään ja elämän ihan sekaisin!

Nytpä tässä on sitten joululomaa vietelty, rauhallisissa merkeissä kuten kuvista näkyy. Kohtahan sekin on ohi, voi jo melkein toivotella hyvää loppiaista. Onneksi pari päivää on vielä aikaa lepäillä.

Monni-poika se ei ole pelkästään lepäillyt. Lintulaudalla vierailevia tirppoja on kiipeilytolpan huipulta hyvä kyttäillä. Tuosta asennosta nyt sitten kyllä tiedä... Kaipa se on kissakohtaista sekin jos tykkää pitää takamusta ylätasolla ja loppukissaa alemmalla?

Olen minä saanut neulottuakin, vaikka väsymys ja kiire on ollut kova. Valmista on tullut paljonkin, jotenkin sitä vaan onnistuu (onneksi) raivaamaan päänpuhdistusaktiviteetille aikaa kaiken keskelle!  

Turkoosi on mun lemppari!! Lankana näissä on Drops Fabel Print. Vaikka valmiissa sukissa on ihan selvä värirekisteri nähtävissä, ei hermo pitänyt oikeaa kohtaa etsiessä kun toista sukkaa aloitin. -Jotenkin astetta haastavampi värjäys vai oman pääni tyhmentyminen? No, joka tapauksessa päätin jatkaa toisen sukan suoraan siitä mihin ensimmäinen loppui. Tein tästä langasta myös yhdet sukat pukinkonttiin, ja siinä värissä oli jotenkin vielä vaikeampaa löytää oikeaa kohtaa raitojen täsmäämiseksi. Näistä lahjasukista kuva tuossa alempana, violetinsävyiset sukat.

Meillä on ollut jo monivuotinen perinne veljeni lasten kanssa, että täti vie ennen koulunalkua ostoksille. Reppuahan sieltä tietysti ollaan hakemassa ja vähän repuntäytetilpehööriä. Tänä syksynä mukaan lähti vähän lankaakin, kummityttö itse valitsi värit ja tämmöiset sukat neiti sitten sai synttärilahjaksi. Jotensakin söpöt? No, kuva on huono mutta tummaa violettia siinä on pohjalla ja sydämet ovat pinkkejä, ja lankana Novitan Nalle. Ohje löytyy Novitan Sukkalehdestä joka ilmestyi vuonna... jotain. Emmäämuista.

Täällä esittelin kylmän alkukesän aikana valmistuneet sukat, joiden kanssa sävy sävyyn ovat nämä lapaset. -Ja kauluri, joka on työn alla vielä. Saa nähdä, valmistuuko tämän talven pakkasille, on päässyt keskeneräisten töiden lista "hieman" kasvamaan... Krhm. Ohje oli jossakin Novitan lehdessä, olisiko ollut syksy 2013? Novita-klubin sivut ovat muutoksen kourissa, ja sieltä en kyllä nyt viitsi etsiä yhtään mitään ennen kuin ovat valmiit.

On valmista tullut muutakin, mutta jotenkin nyt en jaksa niitä kaikkia tänne laitella. -Tylsiä töitä! Kuten jo mainitsin, on keskeneräisten töiden lista paisunut. Se on oikeasti paisunut kuin pullataikina jossa on hiivaa kolminkertainen määrä! Kaikenlisäksi aika moni työ näyttää pahasti UFOutuneen, kun valmista tulee "samaan aikaan toisaalla". Tämä tarkoittaa siis sitä, että uusia töitä pääsee puikoille hieman kiihtyneeseen tahtiin ja vain osa uusista valmistuu ns. normaaliaikataulun mukaan ja sitä mukaa kasvaa tuo WIP-kasa... Djöh. Hyvä kannustin saada valmista on tehdä muille, jotka sitten innolla odottavat luvattua neuletta. 

Tässä on työn alla pipo kummitytölle. Tyttö näki Minni Hiiri -piponi, ja sitä mukaillen hän haluaa nyt pipon, jossa on oikein räväkän väriset pallot "korvina". Saamansa pitää! Musta lanka on Dropsin Merino Extra Finea, pinkki Lisa Uni -nimistä akryylilankaa. 

Joitakin vuosia sitten korviini kantautui hyvin ikäviä asioita merinolangan tuotannosta, ja se sai aikaan suuren epäluulon näitä lankoja kohtaan. Nyt kuitenkin ostin merinoa, kun toive kummitytön piposta sisälsi myös toiveen nimenomaan merinovillasta. Täytyy kyllä sanoa, että aivan ihana lanka on ainakin tämä käsitellä! Lanka on niin pehmoista, ettei oikein villalta tunnukaan vaikka on 100 % villaa. Jopa minun yliherkkä nahkani voisi kuvitella pitävänsä tästä tehtyä puseroa paljasta ihoa vasten. Täytyypä yrittää ottaa selvää, olisiko merinolampaiden kohtelussa maailmalla tapahtunut parannusta... -Tai uskaltaisko jostain langanvalmistajasta mennä takuuseen, että käyttäisi vain sellaisten tilojen villoja, ettei minun tarvitsisi surra lampaiden puolesta ja jättää nämä ihanat langat edelleenkin ostamatta!

Nämä sukat pitää kyllä vielä esitellä! Osallistuin Facebookissa olevan Voihan villasukka! -ryhmän Joulukalenterisukan neulomiseen. Ideana oli, että joka päivä julkaistiin kuva, josta valittiin väri jolla tehtiin kuvan mukana tulleen ohjeen mukainen määrä kerroksia tai kuviota. Sukkia tehtiin resoria ja kärkeä lukuunottamatta vuoropäivinä, joten A- ja B-sukat etenivät samaan tahtiin. Minun A-sukkani on oikealla puolella ja siitä tuli vähän sitä sun tätä, kun taas B-sukka on ihan sävy sävyyn tehty. Hauska tempaus, tekisi mieleni tehdä vielä toiset sukat samalla systeemillä ja toisilla väreillä! Lankana näissä Novitan Seiskaveikka.

 

Jos sitä tähän loppuun vielä tekisi näin julkisesti uudenvuoden lupauksia pari tsipaletta... Ensiksikin lupaan huolehtia itsestäni paremmin. Jos alkaa tuntua, että kilpirauhasarvot olla pielessä, lähden aiemmin pyytämään lääkäriltä verikoelähetettä enkä odota vakiokontrollin ajankohtaan asti. Tähän lupaukseen liittyy myös se, että ainaiselle kiireelle on tehtävä jotain. Ajoittain on kiire ja stressi, sitä sattuu mutta olen tainnut päästää työn ja muutamat muutkin jutut vähän liikaa "iholle". 

Toinen lupaus on, etten aloita yhtäkään uutta työtä, ennen kuin entisistä on vähintään kaksi valmista. Tasaisen tahdin matematiikan ja minun järkeni mukaan näin pitäisi UFOjen pikkuhiljaa huveta, eikä silti tarvitse koko ajan kieltää itseään aloittamasta mitään uusia ihanuuksia. 

P.S. Tein hiljattain lopputilinpäätöksen lankakirjanpidossa vuodelle 2014. Tässä saattaisi olla kolmannen lupauksen paikka... JAIKS!!