Kyllähän sitä joka vuosi pitää jotain yrittää, eikös vaan. Onhan se vähän niin, että jos ei koskaan mitään yritä, ei koskaan missään onnistu ja uudenvuodenlupaus on ihan hyvä konsti kokeilla onnistumista jossain. Minun mielestäni ainakin. Olen jo aiemmin luvannut jatkaa langanostokiellon viitoittamalla tiellä, ja varsinainenkin uudenvuodenlupaukseni liittyy käsitöihin.
Minulle ehdoteltiin olemista vuoden ajan neulomatta, mutta moisia ehdotteleva ei kyllä ole tainnut ihan sisäistää minun ja lankojen symbioottista suhdetta. Julmaa! Suorastaan eläinrääkkäystä olisi moinen...Ehdottelija sai osakseen pitkiä katseita... En vaivautunut selittelemään suhdettani neulomiseen, jotenkin tuntui siltä että se olisi ollut hukkaanheitettyä energiaa.
No niin, se uudenvuodenlupaukseni sitten. Minulla on hyllyssäni aika monta neule- ja virkkuukirjaa, joita pitkään itselleni olen himoinnut ja lopulta sitten ostanut. Monesta kirjasta en ole toteuttanut kuitenkaan ensimmäistäkään mallia, koska aina on ollut jotain mukamas akuutimpaa joka on mennyt edelle. Kävin kirjarivistöni läpi, ja sieltä nousi selvästi esiin kuusi kirjaa, joista jokaisesta lupaan toteuttaa yhden mallin tämän vuoden aikana. Jos ehdin enemmän, se on pelkkää plussaa. Tämmöiset kirjat on nyt sitten nostettu listalle:
- Isot puikot, paksu lanka (Wenlan Chia)
- Stitch'n bitch koukussa (Debbie Stoller)
- Punokset puikoille (Johanna Koski & Kristel Nyberg)
- Kitty knits (Donna Druchunas)
- Kauniit neuleklassikot (Madeline Weston)
Lisäksi uudenvuodenlupaukseni ensimmäiseksi ja viimeiseksi alaotsikoksi laitan vielä lupauksen ostaa pari tämän vuoden aikana ilmestynyttä uutta neulekirjaa, joiden äärellä olen jo kirjastossa kuolannut. ;o)
Pidin muuten puikottoman/langattoman loppuvuoden. Tuli niin totaalinen neuleblääh joululahjojen kanssa tänä jouluna, että en hetkeen halunnut neuloa yhtään mitään. Päätin sitten kokeilla, että pystyisikö sitä olemaan koko loppuvuoden, joka tässä tapauksessa tarkoitti siis tasan kokonaista viikkoa, tyystin neulomatta. Päivän kestin ilman vieroitusoireita, sitten alkoi tuska. Tuskasta huolimatta pysyin lujana, ja tänään tajusin, että nythän on taas lupa puikkojen kilkuttaa! Siispä ei muuta kuin keskeneräisten kasaa penkomaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti