Olipas mukavaa huomata, että olen saanut jälleen uuden lukijan! Tervetuloa myös Ziina! :o)
Kun viimeksi muokkailin blogini ulkoasua joitakin päiviä sitten, lisäsin laskurin. Uskomatonta, miten sen lukema on alkanut kasvaa vauhdilla! On todella mukavaa huomata, että jorinoitani jaksetaan lukea noin runsaslukuisesti. Ihmiselle, joka odotti muutaman sadan lukemaa joka kasvaa hyyyyyyvin hitaasti, tuo luku on huikea, ja sen kasvu vielä huikeampi! Minä kun olen tähän asti ollut aivan varma, että tätä tekelettä eivät ole löytäneet kuin harvat ystävät ja tuttavat ja neuletutut. Kiitos kaikille täällä niin satunnaisesti kuin säännöllisemminkin vieraileville! <3
Sääennustelija uhkasi, että iltapäiväksi pilvistyy. Nyt olisi siis syytä kipitellä lenkille ja äkkiä, jos aion tehdä sen auringonpaisteessa. Ensin kuitenkin bloggailen kun kerran into on päällä. Saattaa hyvinkin olla, että kohta taas vierähtää kuukausia niin, etten edes muista minulla blogia olevankaan.
Sain pari päivää sitten valmiiksi kolminkertaisesta Isoveljestä tekemäni puseron toisenkin hihan. Seuraavaksi alkaa miehustan tekeminen pyörönä, mutta työssä on pakkotauko. On turhauttavaa, kun mieli palaisi juuri tietyn työn kimppuun, mutta syystä tai toisesta sitä ei voi tehdä. Tässä tapauksessa työ tyssäsi siihen, ettei minulla edelleenkään ole Knittareihini koon 15 päitä, vaan odottelen postipojan tuovan ne alkuviikosta. Aikaisintaan. -No ensi viikolla ainakin.
Ainahan lankoihin langenneella jotain vaihtoehtoja on jos yhden työn kanssa tulee seinä vastaan... ;o) Siispä tartuin veljenpojan haalarintekeleeseen, se kun on täksi talveksi luvattu ja olisi kai muutenkin suotavaa, että vaate valmistuu ennenkuin napero kasvaa siitä ulos. Oli kuin olisin hammastikuilla neulonut, kun yli sormenpaksuiset muovipalikat vaihtuivat kolmosen bambusukkapuikkoihin. Kuvassa tuossa alla on haalarin ensimmäinen lahje... Kappale on pienempi kuin puseroni hiha, mutta valmistuu huomattavasti hitaammin. -Paksujen puikkojen ja lankojen ehdoton etu. Lanka on Novitan Woolin raitaversiota.
Tipu on kiinnostunut kaikenmoisista jutuista... Se on mielellään aina hääräämässä siellä missä minäkin. Ja yleensä jaloissa. Tässä se istuu sängylläni perehtymässä kai internetin ihmeelliseen maailmaan...
Alimman kuvan ilme on jokseenkin sen makuinen, ettei nyt taida hommat sujua mieleiseen malliin, haha!
Nyt se olisi sitten sen lenkin paikka! Kuinka ollakaan, ei paista enää aurinko, vaikkei bloggaamiseen kauan mennyt. Pah. Lähden silti lenkille ja vien samalla loton!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti