Olen kuullut sitä paljon kehuttavan. Sillä saa kuulemma lähes täysin päällepäin huomaamattoman sauman. Tähän asti olen virkannut kappaleet yhteen piilosilmukoilla, koska siten saa siistin ja litteän sauman. Huomaamaton se ei kuitenkaan ole. Nyt sitten päätin, jo Batik-tunikaa aloittaessani, että tämän työn viimeistelyn yhteydessä opettelen vuoropistoin yhdistämisen. En ole pitänyt siitä, miltä se näyttää nurjalta puolelta, ja se on ollut yksi syy, miksen ole sitä opetellut. Toisaalta kukaan ei neuleideni kääntöpuolia uskoakseni vahdi, joten ajattelin että voihan tuota nyt ainakin kokeilla. Ja kyllä kannatti! Ei tuosta minun mielestäni sauma hypi silmille. Sitä ei välttämättä huomaisi ehkä lainkaan, elleivät nuo raidat vinksottaisi tuolla tavalla... Paljonpa kannatti nähdä langan kanssa venkslaamisen vaiva, kun eivät raitaosuudet sitten kuitenkaan näköjään ole samanmittaiset. Höh. Mutta tästä lähin tämän tytön neuleissa pystysuuntaiset saumat ommellaan vuoropistoin, kyllä niin paljon miellyttää silmää tämä. Oppii se vanhakin näköjään uutta. Sitä kyllä ihmettelin, kun kaikissa ohjeissa neuvottiin työskentelemään pöydän päällä. Ei taipunut se tapa minulle, syliin otin työn ja tyynyn päällä ompelin.
Ja tämmöinen siitä sitten tuli. On mallille tainnut kertyä vielä entisten vararenkaiden lisäksi vähän kesämahaa... Ei se mitään. Pääasia, että uusi tunika mahtuu päälle ja valmistui ennen töiden alkua, ensimmäistä työpäivää silmällä pitäen kesäkuussa tämän työn aloitin. Mii laik!!
Sitten pitkästä aikaa terveisiä tämän huushollin karvaisemmilta asukeilta ja vähän muutakin höpinää.
Tässä ei voi olla hyvä maata... Mökön takamus on kolmitolppaisen kukkatelineen päällä. Näyttää kuitenkin viihtyvän...
Ja miksi tämä kissa nukkuu jatkuvasti naama piilossa? Jos ei kuvan osoittamalla tavalla, niin sitten toisin päin kääntyneenä ja koko naama piilotettuna jonnekin tassujen uumeniin.
Tämmöinen maisema osui matkan varrelle keskiviikkona Tampereelle ajellessa. Jos ei kiinnitetä huomiota auton likaiseen tuulilasiin (krhm...) niin aika upean näköistä. Olisi ollut kiva jäädä katselemaan, josko tästä seurasi ukkonen.
Ja lopuksi vielä araknofoobikon painajainen:
Tämmöinen killisteli autotallin ovessa kun yritin lähteä vähän liikkeelle. Mokoma ruojake. Onneksi oli sen verran kaukana kahvasta, että sain tallin oven auki. Kokoa tällä illiäisellä oli n. kolme cm... Jaiksyökhyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti