Nytkö se syksy sitten jo alkoi? Tämänpäiväinen +20 astetta tuntuu kylmältä viime aikoina vallinneeseen säähän verrattuna. Minun jalkojani alkaa palella heti, kun lämpötila tipahtaa alle kahdenkympin. Ei siis mahda mitään, pian on kaivettava villasukat esiin. Tähän asti on pärjätty puuvillaisilla sneakereilla, mutta itseneulottuja tietysti nekin ovat olleet. :o)
Positiivista kelien viilenemisessä on se, että pääsin aloittamaan veljenpojan synttärilahjan! Kuten olen monta kertaa tutuilleni (ja kai täälläkin) hokenut, niin minähän en villalankoihin koske niin kauan kuin lämpötila on sen maagisen +20 asteen yläpuolella. Ei vaan pysty. Pelkäsin vähän, että riittääkö aika hupparin neulomiseen jos lämpimiä kelejä pitelee pitkäänkin, kun pojan syntymäpäivä on 20.9. Nyt näyttää siltä, että riittää. Sen sijaan ilmeni toinen ongelma... En tiedä, riittääkö lanka. No, kai sitä on hyvä olla pientä jännitysmonettia neulomisessakin...
Lisäsin tuonne keskeneräisiinkin linkin, josta näkee hupparin mallin. Langan lisäksi siinä ei sitten muuta samaa kuvan kanssa olekaan. Poitsun huppari tulee olemaan vaaleanvihreä (seiskaveikan tämän syksyn värikartasta), eikä siihen tule mitään kuviota. Just niin kuin poika tahtoo. :o)
Novita-klubin keskustelupalstalla on meneillään syyssupistelut. Tarkoitus on 11.8.-30.11. välisenä aikana saada aikaiseksi mahdollisimman paljon miinusta lankavarastoon. Muistinkohan muuten tuon päättymisajankohdan oikein... No, enivei, erityisesti olisi tarkoitus saada UFOja sekä muita keskeneräisiä valmiiksi. Lankaa saa ostaa, mutta olisi hyvä saada kulutettua ne tempauksen aikana pois. Minun tilanteeni näytti ensin hyvältä jo tempaukseen ilmoittautuessani, sillä olen aloittanut kesän ja kevään aikana tuota veljenpojan hupparia lukuunottamatta kaikki Työn alla-listani työt ja suurin osa on ihan loppusuoralla. Vaan kuinkas sitten kävikään, kysyi Piilomaan Pikku-Aasi?
Koska Anttila kehtasi mennä laittamaan Novita Purot tarjoukseen, oli pakko ostaa, kun kerran halvemmalla sai. Aion tehdä Purosta tämän syksyn aikana kaksi erilaista boleroa, joiden mallit ovat uusimmassa Novita-lehdessä. Säästin taas monta euroa kun en ostanut normaalihinnalla, vai?
Tässä kuva tulevasta projektista. Jotenkin tämä Pakkasyö-väri ei ole ollenkaan olevinaan minun värini. Tämän syksyn väreissä on sellaisiakin värejä, jotka ovat paljon enemmän "minua". Jotenkin vaan en voinut vastustaa, salaperäisesti kuiskailivat hyllystä nämä minun korviini, ja kuinkas ne kerät alkoivatkin näyttää ihan älyttömän hyviltä! Päädyin sitten ostamaan samaa sävyä kuin ohjeessakin. Harvinaista. Harvoin ohjeen kuvassa oleva väri on se, joka päätyy minun ostoskoriini.
Niin ja sitten se toinen repsahdus. Tämä "parantumaton" sai jostain käsiinsä Pirkka-lehden mallin vuodelta miekka ja kypärä. Siinä oli jo unhoon jääneestä Novita Ainosta tehty huppari. Kätköistäni löytyy pirtsakan vihreää Ainoa, ja jotenkin tuota ohjetta katsellessani näin itseni heilumassa talven kylmillä keleillä luokan edessä vihreä Aino-huppari ylläni. Minulla on kyseisen vihreän lisäksi varastossani vain farkunsinistä, ruskakirjavaa, petroolia ja kirkkaanpunaista Ainoa. Ihan liian vähän värejä, hmpf! Eiväthän nämä siis mitenkään sovi tähän työhön toiseksi väriksi! Siispä vanhat Novita-lehdet ja värikarttasivut esille ja johan kirkastui: oranssi! Tulen kulkemaan talvella ylläni huppari, jonka sävyjä kukaan ei ole nähnyt minun päälläni koskaan ennen. Uskoisin erottuvani ainakin jostain joukosta tällaisella väriyhdistelmällä. Kamera valehtelee muuten sitten taas tosi paljon värisävyissä. Vihreä on oikeasti paljon kirkkaampi, mutta näyttää tässä enemmän aivan eräältä toiselta Ainon sävyltä! Aika magee väriyhdistelmä, heh!
Vai mitä sanotte? Kannattaa ottaa aurinkolasit mukaan, jos tiedätte tapaavanne minut, koska onhan tuo aika räikeä kombinaatio. Tuota kukkaa ei minun huppariini kyllä tule minkäänvärisenä. En ole oikein kukkaihminen, vaikka pöydälläni maljakollinen ruusuja onkin. Ne onkin ihan eri juttu sitten, kuin kukat vaatteissa.
Kun huomioidaan, että oranssi Aino on tullut kauppoihin syyskesällä 2005, oli syytä hämmästellä, kuinka helposti tätä lankaa haltuuni sainkaan. Ensimmäiset 200 g löytyivät Novita-klubin ostomyyntipalstan avulla niinkin läheltä kuin Kotkasta (hahaa Itella, säästinpäs postikulut edes tässä!), ja loput tulevat postipojan reppuselässä Pohjanmaalta ehkä jo melko pian. Aikas kivaa!
Kyllähän tuli taas tekstiä, vaikka ihan lyhyesti piti vain mainita aloitetusta hupparista, ja siitä, että villalankojakin pystyy taas neulomaan. Osaankohan minä sanoa lyhyesti yhtään mitään? Epäilen. Kiitos ja kumarrus, jos joku tosiaan jaksaa näitä jorinoita lukeakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti