Minä olen kärmes. Minua ei tarvitse pelätä, minulla ei ole myrkkyhampaita vaan iloisesti hymyilevä suu. Lisäksi olen niin lötkö, etten vahingossakaan pystyisi kuristamaan ketään. En varmaan ole muutenkaan kovin pelottava, kun katselen ihmisiä kukanmuotoisilla silmilläni. Makailen tässä kuvassa kaverini Möhkö-kisun kanssa. Möhkö laitetaan aina joskus mikroon lämpenemään, ja sitten hän pääsee emäntämme hartioille makailemaan. Minä sen sijaan asustan emäntämme työpaikalla. Minut tehtiin muksujen iloksi ja käsityötunneille mallityöksi. Minusta on vähän epäreilua, etten minä pääse emännän hartioille niin kuin Möhkö, mutta minusta on mukavaa kun lapset halailevat ja rutistelevat minua ja kietovat minut puuhkaksi kaulansa ympärille!
Ohjeeni löytyy Ulla-neuleen vuoden 2005 joulunumerosta, siis täältä. Ohjeessa oli käytetty kaikkia iloisia värejä, mutta taloudellinen (pihi) emäntäni käytti minuun langanloppujaan. Kuvassa näkyvä harmaa on Novitan seiskaveikkaa. Kuvassa ei näy, että keskivartaloni on raidoitettu vuoroin harmaalla, ja vuoroin värillä, joka emäntäni mielestä olisi kai lähinnä siniharmaa hyvin voimakkaasti siniseen taittuen. Häntäni on kokonaan sitä outoa väriä, ja sen langan nimi taisi olla Gjestal Janne. Pituutta minulla on hieman reilu metri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti