Hoplaa, niin sitä sitten vaan vierähti kuukausi jos toinenkin ilman että blogin eteen olisi laitettu ristiin yhtään ainoaa tikkua tai edes kuusenneulasta! Niitä kyllä on viime aikoina piisannut... Joulukuusen paljasteluhaluihin kypsyin niin totaalisesti, että uuden vuoden aattona pistin sen pihalle. Olisihan sitä muuten siinä katsellut vaikka vähän karisikin, mutta kun nuo samassa taloudessa ruokailevat kissaeläimet niin tykkäsivät majailla sen alla. Sitten olivat ensinnäkin kissojen turkit täynnä neulasia (ei mikään silittelynautinto ollenkaan...), ja toiseksi ne levittelivät pitkien turkkiensa avulla ne hiivatin neulaset pitkin kämppää... Kerran jos toisenkin sain sitten nyppiä jalkapohjistani ja villasukistani pisteleviä neulasia... -Ja saan varmaan nyppiä vielä juhannuksenakin, koska jotenkin tuntuu kuin imurini hylkisi neulasia. Villasukat tuntuvat keräilevän ne paljon tehokkaammin, suoraan varpaideni väliin... Autsh!
Apropoo villasukista puheenollen. Jotain valmistakin on tullut, vaikka blogin eteen en mitään ole tehnytkään. Itse asiassa yllättävän paljon yhtä jos toista pientä, mutta jos nyt aloitetaan niistä sukista kun kerran blogini nimikin niitä lupaa.
Tässäpä yhdet. Lankana Rellanalta tilattu ohut sukkalanka, jossa perinteisten villan ja polyamidin jatkona on jonkin verran bambua. En muista enää prosenttimääriä, ja langan vyöte on jo maailmalla. Sain myytyä Novitaklubin Neulomon kautta kaikki ohuet sukkalankojen jämät, joiden kanssa olen tuskaillut ja miettinyt mitä niillä tekisi. Kivaa kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat! Niin vielä näistä sukista: kuva ei tee ollenkaan oikeutta sukkien väreille. Värit toki näyttävät varsin oikeilta, mutta luonnossa ja varsinkin päivänvalossa niissä on jotenkin sellainen kaunis, metallinen kiilto jolloin sukat näyttävät jotenkin hienommilta. Huomaa kuvausmallin ihana Nalle Puh-satiinipyjama! =D
Tässäpä pari, joka ei enää paljon lähempänä perussukkia voisi olla! :o) Lankana Novitan seiskaveikka. Sukat tein poikaystäväni varpaita ajatellen, etteivät ne palelisi kylmillä lattioillani. Ai että millekö poikaystävälle? Niinpä. Hah, exähän tuo nykyään on. Kavereina erottiin ja yrittipä tuo jättää sukat tänne kysyen että enkös ne sitä varten tehnyt että hän täällä niitä käyttäisi. No juu, mutta enpä ajatellut poitsua enää jatkossa yhtä usein täällä katsella, oltiin kaverit tai ei. Vieköön siis sukat mukanaan ja käyttäköön missä parhaaksi katsoo.
Tilaussukat osa I. Ja taas aivan tavalliset perussukat, mutta tätä lankaa harvemmin enää näkee. Se on nimittäin Nallen spot-värjätty versio jostain vuoden 1999 tienoilta, ajalta jolloin Nalle oli vielä oikeasti hyvä lanka ja se myytiin 100 gramman kerissä.
Tilaussukat osa II. Tässäkin on lankana Nalle, mutta raidoitus on oma. Ainakin osittain. Sinertävän vihreä raita on sitä "vanhaa hyvää Nallea", ja väri on oikeasti kyllä ihan selvä vihreä mutta vitsit kun jotkut värit vääristyy kuvissa ihan umpikierosti erilaisiksi. Muut raidat on pätkitty Nallen ihan ensimmäisestä vuodenaikaväristä, olikohan tuo nyt sitten nimeltään Syksy. Jaa-a, en muista enää. Näistä tuli mielestäni aika hauskannäköiset mutta voi elämä sitä langanpätkien määrää ja niiden päättelemiseen menneiden hermojen määrää...Vähän lankaostoksiakin on pitänyt tehdä, vaikka olenkin ollut koko viime vuoden langanostokiellossa (joka muuten jatkuu edelleen). Tapiolla vierailin sen verran, että sain tilattua Fabelit Kipakoiden neulekalenterin Talvimorsian-sukkia varten. Frostit on sitten tilattu ihan muuten vaan, omaksi iloksi kun olivat niin kivan värisiä! Ja kuka muka tilaa vain kolme pientä kerää kerrallaan... Kyllä sen verran kiusaa pitää Itellalle tehdä, että samoihin postikuluihin jotain muutakin sisällyttää! ;o) Kyllä ovat langat siinä niin nätissä rivissä että!
Ja sitten jotain muuta valmista kuin sukkia.
Härreguud mikä kuvakulma! Olenhan minä punkero mutta tämä kuva ei kyllä ainakaan yhtään hoikenna... No joo. Lankana Novitan Puro ja värinä Tundra. Malli tämä, Novitan syksy 2009-lehdestä.
Tässä sitten yksi työ, josta oli tulla oikein todella UFO, ja jossain määrin ikuisuusprojektilta alkoi kyllä tuntua... Sagittaria. Vihdoin valmis! Lankana vironvilla. Malli on helppo, mutta tuntui pahuksen suuritöiseltä, koska minulla oli vaikeuksia sisäistää pitsikuvion mallikertaa. Sitten jossain vaiheessa vain -klik. Ei, päässäni ei naksahtanut. :o) Jokin vain vihdoin osui kohdalleen, työ alkoi sujua, eikä aikaakaan niin voi hurja; valmis huivi!
Joulu meni jo, mutta jotenkin tekee mieli vähän vielä fiilistellä. Tässä kuvassa Novitan Huopasesta virkattu sydänkori täytettynä Joulupukki- ja Daim-konvehdeilla. Nam! Vieressä Party Liten jouluinen piparnmintulta tuoksuva kynttilä. Virkattu vihreä tähtiliina on äidinäitini aikaansaannoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti