Aivan äsken avasin koneen ja kirjauduin sisään blogiini. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Sain huomata, että olen saanut uuden lukijan. Siinäkään ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta minulle se oli silti yllätys.
Vielä Suuremmasti yllätyin, kun huomasin, kuka uusi lukijani on! Jukupätkä miten [sinänsä] pienistä asioista ihminen suuresti ilostuukaan.
Tämä uusi lukijani on nuori herrasmies, jolle olen ollut tutorina hänen aloittaessaan opintojaan. Itse opiskelin tuolloin neljättä vuotta. Yhteytemme ovat säilyneet, joskin niitä käytetään harvakseltaan. Viimeksi olemme tavanneet viime kesänä, ja nyt sitten näin blogistanian välityksellä. Kivaa! Liitin hänen bloginsa tuonne "Minä luen näitä"-otsikon alle. Koska oletan, että minun blogiani lukevat enimmäkseen enemmän tai vähemmän käsitöiden tekijät ja etenkin neulojat, lienee varoituksen sana paikallaan. Mainitusta blogista löytyy jossain määrin "tietokonenörtteilyä" ja muuta, joka ei ehkä herätä vannoutuneiden neulojien kiihkeintä innostusta. Siitä huolimatta kannattaa käydä kurkistamassa silloin tällöin, siellä on nimittäin näytillä myös nyplättyjä pitsejä. Ja kyllä, tämän mainitun nuoren herrasmiehen itsenypläämiä.
Tässä pari esimerkkiä viime kesältä:
Mestari työssään.
Sinunkin miehesi saattaisi haluta tällaisen krakan.
Sokerina pohjalla: Kiroileva siili! :o)
Kuvat on otettu viime heinäkuussa Rauman Pitsiviikon jossakin näyttelyssä. En muista, mikä näyttelyn nimi oli, mutta paikkana oli kaupungintalo. Ai niin, ja pakko mainita vielä että minä tunnen näitä nyplääviä nuoria miehiä kaksi. Toinen on alle ja toinen päälle kolmikymppinen, ja uskoisin heidän olevan melkoisia harvinaisuuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti