Hiihtoloma-aatoksia

Minulla on nyt tarve kirjoittaa tänne jotakin. Julkaista. Saada aikaiseksi viihdyttävä päivitys, jota täällä kävijöiden olisi kiva lukea. Ongelmana vain on, että minulla on tarve muttei mitään kunnollista ajatusta. Olen kolme päivää istunut sohvalla ja neulonut, samalla katsonut tallentavalta boksiltani tuntitolkulla ohjelmia, joiden katsomiseen minulla ei ole ollut aikaa sen lähes kolmen kuukauden aikana, jonka olen tuon boksin omistanut. Kyllä, valehtelematta kolme päivää! Eilen kävin hierojalla ja kaupassa, mutta muuten en ole näiden kolmen päivän aikana takamustani sohvasta irrottanut kuin pakosta. -On kai sitä ihmisen syötävä, jotta jaksaa pitää puikot liikkeessä. Ai niin, ja olenhan minä lankakeräbodannut kun olen nostellut lankalaatikoitani etsiessäni sitä oikeata väriä seuraavaan sukkapariin...

Mukavaa sinänsä, että boksilla on ohjelmaa silmille ja aivoille siksi ajaksi kun kädet tekevät omaa juttuaan heiluvien puikkojen ja sormien läpi soljuvan langan kanssa. Mukavaa myös, että vihdoin on aikaa vain istua, neuloa ja tuijottaa ruutua. Mutta voi kaiken levon, rauhan ja laiskottelun  nimeen; miten tässä aivot pehmenevätkään! Olen aina ollut sitä mieltä, että ei vaan yksinkertaisesti voi neuloa liikaa, mutta ehkä sittenkin voi? Eilen illalla homma menikin sitten jo siihen pisteeseen, että en enää tiennyt kumpaa teen enemmän, puran vai neulon. Tänään aion silti jatkaa samalla linjalla. Näyttää vahvasti sille, että minun pitäisi nimetä hiihtolomani neulomislomaksi. Lankaloma olisi kyllä sanana kauniimpi ja korvaan sointuvampi...

Onpa tässä aivoja pehmentävässä  lanka- ja puikkosirkuksessa tullut jotain valmistakin. Salarakas II on vihdoin pingoteltu ja venytelty (jota hommaa muuten inhoan melkein yli kaiken!). Tämmöinen siitä tuli. Ihanan iso! Lankana Vironvilla ja malli Facebookin Salaisia huiveja -ryhmästä.

 Ja yhtään ei tarvi vilkuilla sekamelskaa, mikä kuvan kulmissa näkyy. Tirskis.


Välihuomautus: Monni ottaa ilon irti siitä, että emäntä on kaiket päivät kotona ja aloillaan. Purr- purr.

 

Edellisessä postauksessa oli puhetta siitä, miten kaikkien muiden keskeneräisten lisäksi aloitin sukkaurakan Sukkakalenterin nimissä. Muistaakseni Diamonds in a row -sukat tulivat esitellyiksi tuolloin, ja nehän olivat tammikuun malli vuoden 2015 kalenterista. Tämän vuoden kalenterin ensimmäiset sukat ovat nimeltään January socks, ja ne ovat tässä. Lankana Seiskaveikka. Kalentereiden ohjeissa langat ovat pääosin Veikkaa ja Nallea, joten luontevasti tulee niitä käytettyä kun kerran molempia omista varastoistakin löytyy läjäpäin. Olisi kyllä kiva toteuttaa näitä kauniita malleja laadukkaammistakin langoista...

Eilen illlalla -eli juuri ajoissa, kiitos karkauspäivän (haha!!)- valmistuivat myös toiset helmikuun sukat, ensimmäiset valmistuivat muutamaa päivää aiemmin. Niistä laitan kuvat myöhemmin. Olen nimittäin lähdössä tulevana viikonloppuna metsän keskelle "mökkineulontoihin", ja ajattelin josko sieltä saisin lainaksi jalkoja kuvauksiin ja sitä myöten edes kerran vähän toisenlaisia sukkakuvia.Jotenkin aina vähän tylsiä nämä minun sukkakuvani. 

Lopetettakoon tällä kertaa tyystin kissamaisiin kuviin, joissa Monni on pääosassa. Tipu on ollut aina vähän erakko ja viime aikoina se on ollut erityisen "erakkokatti". Taitaa alkaa ikä painaa...

Minulla on ollut näitä "etsi kuvasta kissa" -päivityksiä. Tässä olisi nyt "etsi kuvasta hiiri" -tehtävä. =D 

Monnin uusi lempipaikka on yllättäen pakastimen päällinen. Yhtenä iltana kuului hassu ääni, jonka lähdettä aloin selvittää ja syynä oli siis Monni... Pakastimen päälle hyppäämisestä todellakin kuuluu hassu ääni!

Tätä näkyä en osaa lakata äimistelemästä, vaikka siinä ei kai sinänsä ole mitään ihmeellistä kissanomistajille ainakaan. Tällä kaksikolla vaan oli ensikohtaaminen sekä alkutaival yhdessä sen verran raju, että olin jo viemässä Monnia takaisin eläinsuojeluyhdistykselle, enkä tuolloin olisi osannut edes unta nähdä tämmöisestä asetelmasta saati siitä, että se olisi lähes arkipäivää.

Pieni hellyydenosoitus hiihtoloma-aamun hämärissä tunnelmissa...

...jonka jälkeen voi käpertyä sohvankulmaan kuuntelemaan puikkojen kilinää.

P.S. Tämä ei ole uudenvuodenlupaus tai mikään muukaan tapojenparannuslupaus, mutta seNmoisen päätöksen tein jotta nyt on alettava tuo keskeneräisten töiden ja UFOjen lista lyhenemään. Tämä tarkoittaa sitä, että kalenterisukkia lukuunottamatta yhtään uutta työtä ei ala ennenkuin vähintään kaksi keskeneräistä on listoilta pois.

P.S. 2 Olen jo jonkun aikaa ajatellut, että blogini ulkomuoto kaipaisi päivitystä. Nykyinen tympäisee. 

P.S. 3 Miten nämä päivitykset aina venyvät näin pitkiksi? Vähän vaan, ihan lyhyesti, jotain oli tarkoitus nytkin jaaritella mutta aika paljon taas jorinaa syntyi, vaikka alussa "ei ollut mitään ajatusta"... Kiitos jälleen kerran uskollinen lukijani, kun jaksoit tänne asti. Olen monesti luvannut parantaa tapani, mutta taidan olla parantumaton.