Edellisestä postauksesta en ole -taaskaan- saanut juuri mitään valmista. Mikä ihmeen giganttinen neuleblääh oikein nyt vaivaa???
Minä aloitan innolla ja sitten into lopahtaa, kun tekeleen neule-/virkkuujälki ei joko näytä sille mille haluaisin, tai sitten siitä on selvästi tulossa liian iso/pieni tämän hetkiseen käyttöön. Ja liian isoonhan en aio lihoa sisään, liian pieneen tuskin koskaan hoikistun. -Positiivista ajattelua parhaimmillaan... Syinä innon lopahtamiseen ovat olleet sellaisetkin seikat kuin ettei lankaa olekaan ollut kiva neuloa/virkata tai lanka ei olekaan istunut malliin kuvitellulla tavalla. Pariin otteeseen on tajuntaan hiipinyt myös matemaattinen tosiasia: tarvittavat lankametrit vs. hallussani olevat lankametrit. Tätä asiaahan ei missään nimessä kannata tarkistaa ennen työn aloittamista...?
Viimeisimmän kerran hemot menivät, kun huomasin hyvän alun jälkeen että Schachenmayerin Blue Jeans Cable-lankaa olikin 400 grammaa olettamani 500:n gramman sijasta. Keriä oli kyllä se 10 kpl, muistan niitä huolella laskeneeni kun viimeiset tarjouskerät eräällä Tallinnan reissulla kaupan hyllystä syliini haalin. Enpä vaan aiemmin ollut huomannut, että läjästä kaksi kerää olikin rutkasti ohuempaa Blue Jeans -lankaa, olipa vain tismalleen samaa väriä kuin tuo Cable-versio. -Ja eikun taas suunnitelmat uusiksi...
Eilen taas selailin lehtiä löytääkseni uuden ohjeen keltaiselle Novita Bambulle, josta olisi _ihan pakko_ saada jotain virkattua hameenhelmaa tämän kesän käyttöön. Yhtä ohjetta innolla aloitin ja jonkin matkaa koukuttelin, mutta jostain syystä ei nyt vaan jälki näytä samalle kuin lehden kuvassa. Malli vaihtoon siis. Lehtiä selatessa tuli runsaudenpulan aiheuttama ahdistus: lehtien sivut täynnä toinen toistaan kivempia ohjeita, jotka on -joka ikinen- merkattu jo ajat sitten toteutettavien listalle. Ja sopivasti näin keskellä kesää kun en voi kuvitellakaan neulovani villaa, oli silmissäni kiiluvista ohjeista suurin osa syksy- ja talvilehdistä. Kyllä on nyt kaikki vinksallaan Tirlittanin neulemaailmassa.
Jotain positiivistakin sentään. Viimeisimmän postauksen aikaan olen ollut kameravajaa hajotettuani kauniin pinkin kamerani. Sainpa veljeltäni hänen vanhan kameransa ensiavuksi, joten jos vielä ikuna mitään valmista saan, ainakin saan tekeleeni kuvattua ja kuvat tänne. -Toisena oletuksena on sitten se, että saan ylipäätään mitään tänne laitettua, tahtihan on ollut päätä huimaava viimeiset pari vuotta...
P.S. Pieleenhän se edellisessä postauksessa mainittu UWA-tempaus meni, vaikka ensin niin lupaavalta näytti. Kevätressi iski takavasemmalta ja lujaa. Kaksi työtä jäi viimeistelemättä ja yksi työ puoliväliin. Ja se oli sentään vain pipo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti