Olen manian kourissa. Olen todellakin saanut takaisin sisäisen neulootikkoni, ehdin jo huolestua kun ei sitä näkynyt eikä kuulunut kuukausiin... She's back!! :) En nimittäin tällä hetkellä viitsisi mitään muuta tehdä kuin kilisyttää puikkoja ja tutkailla neuleohjeita ja nutata lankakeriä... Langanostolakkonikin on kovilla, tekisi mieli vaikka mitä uusia ihanuuksia. Eilen kuulin että kotipaikkakunnallani on uudehko lankakauppa, jossa on vaikka mitä ihanaa. Ystäväni kertoi ostaneensa sieltä kaktuslankaa, joka on kuulemma aivan ihanan pehmeää! Vähänkö neulootikon uteliaisuus heräsi... Tästä langasta on kuulemma apua suonikohjuihin. Kaikkea ne langanvalmistajatkin nykyään keksivät. Ehkäpä käyn ostamassa sitä pari kerää, jos vaikka välttyisin suonikohjuilta??!! No, onneksi se kauppa ei ole ihan lähellä vaan matkaa on reilut 30 km. Nykysin vain tulee juuri siellä suunnalla liikuttua varsin tiivisti, joten ehkä jo seuraavana palkkapäivänä kurvaan kaupan pihaan ja juoksen sisään...?
En ole koskaan ollut villan ylin ystävä, koska se kutittaa minua. Onhan se lämmin ja monilta muiltakin ominaisuuksiltaan ylivertainen verrattuna muihin kuituihin, varsinkin synteettisiin ja kyllä minä villastakin pidän ja villaisia vaatteita käytän talvisin. -Kunhan niitä ei tarvitse pitää suoraan ihoa vasten. Mutta kuinka monta kissoille allergista ihmistä tunnette, jotka rakastavat kissoja? Niinpä, semmoinen pointti. Siksi ei ole puhettakaan, että neuloisin villaa keskellä kesää, juuri kun helteet ovat parhaimmillaan/pahimmillaan. Ajatuskin pistelee, kutittaa ja suorastaan syyhyttää! YÖKS!
Tänä kesänä sitten tein poikkeuksen. Iltaisin, kun tuli viileää ja aamuisin, kun ei vielä hiki kihonnut pintaan, istui pieni neulootikkomme pakkoneuloosinsa kourissa sohvalla ja antoi puikkojen laulaa... Siitä syntyi tämä:
Ihastuin niin totaalisesti Novita-klubin Neulomon galleriassa erään jäsenen tekemään hihattimeen, että oli pakko mennä kauppaan, ostaa Novitan uutuuslankaa Puroa, ja tehdä samanlainen. Niinpä, hyvin sujunut langanostolakkonikin sitten murtui, mutta ei onneksi tämän pahemmin!
Malli on uusimmasta Novitan lehdestä (nro 78), ja siinä se on tehty eri langasta. Tein mallin L-koon mukaan ja 250 g lankaa riitti mainiosti. Ihastuin tähän lankaan, pidän sen väreistä ja tunnusta. Ne, jotka ovat neuloneet jo lopetetusta Novitan Ainosta ja pitäneet siitä, pitävät varmaan tästäkin langasta, jos vain pätkävärjätyt langat miellyttävät. Tuntu on aivan sama kuin Ainossa. Tosin siinä on haittansakin. Langan höttöisyys ja kierteettömyys tekevät siitä helposti nuhjaantuvan, joten saas nähdä kuinka kauan neulepinta pysyy siistinä.
Tässä sitten olisi vihdoin kuvia myös Vihervaarasta. Eivät ole hyviä kuvia nämäkään. Tuntuu olevan aika vaikea väri kuvata niin, että nuo palmikot tulisivat kunnolla näkyviin. Tai sitten vika on kamerassa. Tai sen omistajassa. Tai jossain. En tiedä. Joka tapauksessa muokkasin ohjetta hieman, ja tein hupparista itselleni vetoketjullisen mallin.
Siinäpä se sitten komeilee tekijänsä päällä. Aika kiva tuli mielestäni, ja ainakin minulla monikäyttöisempi edestä avoimena versiona. Jätin pääntienkin sen verran avoimeksi, ettei se ihan heti käy ahdistamaan vetoketjun ollessa kiinni, koska kuitenkin puen jotain hupparin alle (nimim. kutinakaisa). Olisipa jo syksy, että voisin käyttää näitä ihanuuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti