Hihii, minut on huomattu! Kivaa, että täällä ovat jo ensimmäiset käyneet kurkkimassa ja kommenttejakin on laitettu. Tuplakivaa!
Eilen itseäni ei kyllä yhtään naurattanut, mutta hauskaa jos jonkun muun suupieli on nykinyt ylöspäin alkutuskailuani lukiessa. En minä täällä asiaani kiroilisi jos haittaisi että muita naurattaa. Ja nyt naurattaa jo itseänikin. Tämä tarina on nimittäin sarjassamme ihmisen käsi, kanan aivot. Suonette anteeksi, etten kaikkea hölmöilyä nyt julkista, hölmöilyä nimittäin tulee varmasti jatkossakin. Pääsette sitten niistä osalliseksi, jookos?
No joo, miten ongelma sitten ratkesi? Ajattelin, että koska palautteen mukaan muilla näkyy se mitä pitääkin, vika on nyt minun koneessani eli en vain hoksaa painaa jotain nappia tai jotkut asetukset on pielessä tms. No, karautin sitten kuuden kilometrin matkan vanhempieni/pikkuveljeni tietokoneen luo. Vain todetakseni että prk... äijähän kuorsaa vielä kuin Ruusunen ikään, eli asiaa koneelle ei ole. -Ei kai sitten kannattanut etukäteen soittaa vaikka äiteelle ja kysäistä että jokohan se nuorimies olisi pahnoiltaan ihmisten ilmoille kömpinyt. No, takaisin kotiin juuri auenneen kyläkaupan suklaaosaston kautta, posket täyteen suklaata ja sulanut suklaa suupielistä valuen ottamaan tuijotuskisaa koneen kanssa. Jep. Yksi napin painallus ja a vot: svengaa kuin hirvi! Joskus kannattaa muuten ihan vaan istua paikalleen ja miettiä hetki, tiesittekös?
Vieläkään ei kyllä selvinnyt kaikkien ongelmien alut ja syyt, mutta hitot niistä. Pääasia on, että nyt pelittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti